Tällaiselle kädettömälle humanistille on todella mahtavaa kerrankin päästä sanomaan "Olin tuossa vähän remonttihommissa". Siispä: Olin tuossa vähän remonttihommissa. Toivottavasti mahdollisimman moni kysyy lähipäivinä mitä olen viime aikoina puuhaillut.
Tänään siis käytin päiväni lähinnä vessan seinien päällysteen repimiseen. Se oli upeaa. Sorkkarauta pureutui seinän ja muovitapetin väliin ja käteni repäisivät irti kaistaleen kerrallaan. Alta paljastuivat neitseelliset vanerilevyt. Se oli konkretiaa, olin elossa. Perkeleet pääsivät suustani sorkkaraudan livetessä: olin ylpeä niistä jokaisesta, samoin kuin paukkeesta jonka kerrankin itse aiheutin. Tauolla makkarasoppa maistui niinkuin se voi vain työmiehelle maistua.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
7 comments:
Nyt olet asian ytimessä. Remonttia tehdessä sitä tuntee olevansa hyödyllinen.
Aivan! Ja työn tulokset näkee heti. Pidän myös tiskaamisesta. Joskus.
PERSELE! Eräs elämäni kuulaimmista hetkistä oli pilkkoa keittiön ja olohuoneen välinen seinä soraksi suurella moukarilla. Kyllä! Eikä hetken huumaa lainkaan heikentänyt se seikka, että kyseisen tehtävän suoritin entisen tyttöystäväni asunnossa, HÄNEN NYKYISEN MIEHENSÄ SEURATESSA KAINOSTI VIERESTÄ.
Minä olen aina halunnut hajoittaa ikkunoita lekalla.
Eiköhän hankita jokin vanha talo jostain ja panna se tasaiseksi talkoilla. Vähänkö olisi hauskaa!
Lisää äijäaiheita! Herra Unkka on kuulemma vaihtanut yhteiskuntaluokkaa ja hankkinut kaikkien humanistien ja muiden viherpipertäjien ykkösinhokin, eli henkilöauton! Vaadinkin julkisia perusteluja moiselle, sekä nynnyn humanistin näkökulmasta kirjoitetun koeajoraportin tyyliin Top Gear.
Pistetään vaatimus muistiin...!
Post a Comment