Hetki jolloin Karrin hurja bailufiilis vaihtui lisääntymiskyvyttömän miehen lohduttomaan, kivunsekaiseen itkuun

PMMP

Pitkästä aikaa olen kuunnellut jonkin bändin kokonaista albumia yksittäisten biisien sijaan. Kyseessä on PMMP:n Leskiäidin tyttäret. Levyllä on muutama aivan upea kappale, päällimmäisenä nousee mieleen biisi nimeltä Kiitos. Kesäkaverit-kappale on takuuvarma tulevaisuuden moderni klassikko ja festarihitti. Päät soittaa on vähän samaa sarjaa ja yhtä hyvä. Mutta miksi bändin pitää aina heittää joukkoon jokin rasittava tosi raju "asennebiisi", kuten tässä tapauksessa Kohkausrock. Onneksi niitä on tällä albumilla vain yksi. Jollei Taiteiliaa lasketa.

PMMP alkanee muuten olla suosioltaan ja kansikuvien määrältään sitä tasoa, ettei siitä saa pian tykätä leimaantumatta juntiksi ja yksinkertaiseksi. No, voin tietyllä omituisella ylpeydellä myöntää olevani näitä molempia joten pankaa leimaten vaan trendiurpot!

Hyvää joulua muuten tuhannet lukijani!

Ja taas...

...lähti yksi legenda. Suuri mies Lapualta, ehdottomasti yksi maamme kovimmista näyttelijöistä. Alallaan hakee vertaistaan ja löytää sen vain Sulevi Peltolasta. Suosikkiroolini Pohjanmaassa ja Pienessä pyhiinvaelluksessa. Oli vakiovieras Lapuan Virkiän naispesäpallojoukkueen otteluissa, kuten minäkin aikoinaan mummolassa ollessani.

Kotiinpaluu, jotenkin

Pahoitteluni postaustauosta. Olin lomalla York-nimisessä pubikeskittymässä Englannissa. Paikka on luullakseni n. Turun kokoinen ja siellä on vaatimattomat 366 pubia. Ei tarvinne sanoa missä merkeissä matka meni, varsinkin kun kyseessä oli jätkäreissu. No, kyllä me kerran johonkin torniin kiivettiin ja käytiin muutamassa kaupassa. Huonon huumorin määrässä lähenneltiin maailmanennätyslukemia.

Remonttihommissa

Tällaiselle kädettömälle humanistille on todella mahtavaa kerrankin päästä sanomaan "Olin tuossa vähän remonttihommissa". Siispä: Olin tuossa vähän remonttihommissa. Toivottavasti mahdollisimman moni kysyy lähipäivinä mitä olen viime aikoina puuhaillut.

Tänään siis käytin päiväni lähinnä vessan seinien päällysteen repimiseen. Se oli upeaa. Sorkkarauta pureutui seinän ja muovitapetin väliin ja käteni repäisivät irti kaistaleen kerrallaan. Alta paljastuivat neitseelliset vanerilevyt. Se oli konkretiaa, olin elossa. Perkeleet pääsivät suustani sorkkaraudan livetessä: olin ylpeä niistä jokaisesta, samoin kuin paukkeesta jonka kerrankin itse aiheutin. Tauolla makkarasoppa maistui niinkuin se voi vain työmiehelle maistua.

Game Over

Yritän katsoa suurinpiirtein kaikki uudet kotimaiset elokuvat jotta pysyisin ajan tasalla. Siispä meninpä vuokraamaan myös Game Over -nimisen pökäleen.

Ei helkutti mikä leffa. Olen sanaton.

Täytyy kuitenkin sen verran kommentoida että leffalla oli yksi "ansiokin": se meni jo aika lähelle sitä rajaa, jonka ylitettyään elokuva on niin huono että se muuttuu melkeinpä hyväksi. Hohtosalibandyä, ei helvata... Kulttikamaa. Kenties tätä tullaan vielä kehumaan futuristisena mestariteoksena jota aikalaiskriitikot eivät ymmärtäneet, apokalyptisenä visiona 2000-luvun henkisestä tyhjiöstä ja sellaista...

Kaikkien aikojen huonojen kotimaisten listalla Game Over rynni top-5:een. Kärkipaikkaa pitää edelleen Levottomat 3.

Muistilista Finlandia-palkinnon jakopäivälle

Jos olet Kirjallisuusihminen:

-vähättele palkinnon saajaa
-valita esiraadin ammattitaidottomuutta ja haluttomuutta nostaa esille marginaalikirjallisuutta
-moiti "tavallisia ihmisiä", jotka eivät viitsi lukea vuoden aikana muuta kuin Finlandia-voittajan ja uuden Remeksen
-totea taidepalkintojen turhuus ja joidenkin kirjailijoiden jalustallenoston epäreiluus
-hauku kustantamot, kirjakaupat ja kansa koska nämä eivät ymmärrä suuren kirjallisuuden (=Kirjallisuusihmisen tekstien) päälle

Jos et ole kirjallisuusihminen:

-päivittele kuinka 26000 euroa on kyllä vähän turhan iso summa kirjailijalle, nehän on muutenkin niin rikkaita eikä tee eres töitä
-mutise että kyä se palkinto pitäis antaa suomenkielisille eikä näille carpelaneille ja westöille
-muistele ettei kirjailijan toisesta teoksesta joskus tehty elokuva ny ainakaan niin ihmeellinen ollu
-ihmettele Remeksen jatkuvaa puuttumista ehdokaslistalta
-ryntää heti kauppaan ostamaan valtakunnan virallinen Hyvä Kirja

Ai niin, onnea Kjell! Luen kirjasi sitten joskus kun sen varausjono kirjastossa on alle parin vuoden.

Sporttivartti

Kyä mää sanon et urheilu o vaa hianoo. Koskaan ei jaksa uskoa ennenkuin saa itsensä liikkumaan raahattua että se muka mihinkään ratkaisevasti auttaisi, mutta kyllä sitä vaan on niin paljon pirteämpi jälkeenpäin. Harmi vaan kun urheiluihini tulee aina jossain vaiheessa turhan pitkiä taukoja, joiden jälkeen saa taas aloittaa lähes nollasta peruskunnon kehittämisen (niinkuin nyt tein viimeksi eilen). Ja tuo peruskunto häviää kyllä yllättävän vikkelästi jos kuntoiluun tulee se paussi, nopeammin kuin Matias Sassali mummojen sydämistä äänenmurroksen jälkeen.

Ja illalla pääsee katsomaan kun muut urheilevat. Ylellä herkkua tiedossa, Barcelona selkä seinää vasten Mestareiden liigassa. Vain voitto riittää kovassa vedossa olevaa Werder Bremeniä vastaan. 3-1 ja 3-2 ovat ne lukemat jotka luottavaisin käsin äsken rastitin tulosvetokuponkiin Keskipiste-kioskilla.

...ja sitten kun saapui se surkea syys

Enpä muista milloin olisi ollut säiden puolesta näin surkea syksy. Joka päivä tuntuu olevan samanlainen harmaa, joskus sateinen keli. Muistan kaksi tai kolme aurinkoista päivää syyskuun alun jälkeen. Ei näin huonoja syksyjä ollut edes Englannissa! Taidan muuttaa vaikka Kreikkaan. Sielläkin (olin siellä siis vaihdossa) oli yllättävänkin kylmää silloin tällöin, mutta ei juuri koskaan pimeää ja harmaata. Lucky malakas.

Sunnuntaileffa: Lucky Number Slevin

Sunnuntain krapulaleffaksi sattui tällä kertaa keskimääräistä parempi valinta: Paul McGuiganin ohjaama ja Jason Smilovicin kirjoittama Lucky Number Slevin. Ovela, hauska ja jännittäväkin. Mainiota viihdettä siis. Mutta pitääkö vieläkin jokaikistä elokuvaa, jossa on ronskinpuoleista väkivaltaa ja nokkelaa sanailua, verrata Tarantinoon?

Omaksi suosikkihahmokseni leffassa nousi Mykelti Williamsonin esittämä hönö gangsterin juoksupoika Sloe.

Jos katsotte filmin, katsokaa myös ekstrat. Siellä on hauskoja poisjääneitä pätkiä. Ohjaajan skottimongerruksesta en ymmärtänyt juuri mitään mutta väliäkös tuolla, jos mies kerran hallitsee elokuvan kielen näin hienosti!

Musiikkimausta

Kun ihmisiltä kysyy musiikkimausta, kaikki paitsi hevarit vastaavat "ihan laidasta laitaan" tai "mää oon aika kaikkiruokanen".

Nykyteknologiaa

The Voicella voi vaivaisen euron hintaan selvittää tekstiviestillä keneen julkkikseen olisi mahkuja. Voi pojat, on tämä nykyteknologia huikeaa!
Mutta mutta. Ruudulla lukee: "Riikka, George Michael hullaantuisi sinuun, jos vain näkisi sinun tanssivan."
Riikka, nyt sinua on kyllä taidettu huijata. Tai sitten olemme koko ajan olleet väärässä George Michaelin suhteen.

Se pallo joka pyörii preerialla...

Olen tässä kääntänyt harjoitustyönä erästä romaania ja miettinyt jo useamman viikon hyvää suomennosta eräälle sanalle. Sana on tumbleweed, ja se tarkoittaa sitä aavikoilla ja preerioilla pyörivää risupalloa (vas.), joka lienee useimmille tuttu esimerkiksi Lucky Luken ja lännenelokuvien kuvastoista. Mutta miksi piruksi sitä kutsuisi suomeksi??

Ehdotuksia otetaan vastaan kommenttilaatikkoon!

Hei, nyt meidän Repekin voi juoda kevytkokista!

Voi juku, on se niin perkeleen hienoa että miehisille miehillekin on nyt oma kaloriton kokis! Siis tämä Coca-Cola Zero, joka lanseerattiin että me tosimiehetkin kehtaisimme juoda kevytkokista julkisella paikalla. Äijämäinen imago ja konstailematon etiketti takaavat, että Zero-pullon uskaltaa sihauttaa auki vaikka Jyväskylän Suurajoissa tai Jurvan Kesoililla saamatta tietynlaisia katseita ja kommentteja että "onkos Repe laihiksella vai röhhöhhöö".

Borat iski jälleen

Jaahas, Pamela Andersonin ja Kid Rockin liiton tuhosi, kukapa muukaan, kuin Borat: www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1277759

Mistähän kaikesta tätä rehtiä Kazakstanin suurmiestä vielä keksitään syyttää? Seuraava niinku tyyliin überkiinnostava julkkispariskunta on ainakin jo helppo ennustaa: Kid Rock ja Britney tietenkin! Keksin heille jo iskevän pariskuntalempinimenkin valmiiksi: Kidney.

Muuten, onko Kid Rock joskus tehnyt jotain musiikkiakin? Vai mistä sekin urpo tunnetaan?

Elämäsi tilaisuus!

Myytävänä huono auto. Punainen Opel Kadett vuosimallia 84. Ruma sisältä, ruma ulkoa. Kaikin puolin epäsiisti. Katsastamaton, monia pieniä ja suurempia vikoja. Radio löytää vain yhden kanavan ja sekin on Nova.

Jos kiinnostuit, ota yhteys blogin pitäjään. Kaupan päälle kokoelma kasetteja, jotka eivät toimi ja ovat osaksi vanhojen purukumien peitossa!

R.I.P.

Yritin keksiä jotakin omaperäistä sanottavaa Juicesta, mutta en onnistunut. Eiköhän kaikki ole jo sanottu (Ilta-Sanomissa esimerkiksi tänään 18 sivua aiheesta). Itselleni Juicen laulut olivat tärkeimmillään yläasteen aikoihin, mutta mielelläni myös sitä ennen ja sen jälkeen olen kuunnellut, jos miehen musiikkia on jossain soitettu. Laulettuakin on tullut hänen biisejään monesti niin nousu- kuin laskuhumalassakin, viimeksi lauantaina Miikkan tupareissa. Välillä Juicen sanoitukset menivät hieman itsetarkoitukselliseksi sanoilla ja riimikaavoilla kikkailuksi, mutta tuotannossa on silti aikamoinen kasa helmiä, sitä tuskin voi kukaan kiistää. Hieno mies.

Babe, I'm back again

Take That on täällä taas!

En oikein tiedä miksi, mutta minusta se on hienoa. Vanha kunnon Take That... Seuraavaksi sitten New Kids on the Block.

Uusi biisi on Patience on parasta TT:tä ikinä. Videolla Gary Barlow näyttää enemmän veljeltäni kuin koskaan. Robbie Williams, lopeta sinäkin ne Rudebox-pelleilyt ja liity takaisin bändiin! Tällä kertaa voisit saada jopa laulaa hieman?

Toimittajista ja kirjailijoista

Huomattava osa kirjailijoista on jossain vaiheessa elämäänsä ollut toimittaja. Suomessakin jokaikisen lehden toimituksessa lienee ainakin yksi tyyppi, joka tekee työtään paremman puutteessa; vain siksi, että se on lähes ainoa tapa maassamme ansaita kohtalainen elanto kirjoittamalla (suomalaisen kirjailijan keskiansio taisi olla noin kaksi ja puoli tonnia vuodessa. Aivan: vuodessa.)
Törmäsin uuden journalismin legendan Tom Wolfen kuvaukseen näistä toimituksien haaveilijoista:

"What they had in common was they all regarded the newspaper as a motel you checked into overnight on the road to the final triumph. The idea was to get a job on a newspaper, keep body and soul together, pay the rent, get to know "the world," accumulate "experience," perhaps work some fat off of your style - then at some point quit cold, say goodbye to journalism, move into a shack somewhere, work night and day for six months and light up the sky with the final triumph. The final triumph was known as the Novel."

Mainiota hupia illanviettoihin...

ovat Nintendo Gamecuben Donkey Konga -pelit. Niissä siis liitetään pelikonsoliin Nintendon omat bongorummut (vai onko oikea sana kongarummut? En tiedä näiden eroa). Sitten vaan rummuttelemaan ruudulla liikkuvien pallojen ja peliin kuuluvien lukemattomien biisien tahtiin. Aivan saatanan hauskaa!

Olen nyt jonkun verran hakannut noita Villen luona. Hänhän on siis rumpali, joten ei mulla ole mitään jakoa mutta tätä peliä on hauska pelata ilman kilpailuasetelmaakin. Esimerkiksi etkoilla. Tekisi kyllä mieli hankkia, Gamecubet eivät ilmeisesti edes maksa juuri mitään.

Muuten, tarjolla on kuulemma myös Texas Chainsaw Massacre -peli, jossa konsoliin voi liittää muovisen moottorisahan. Ja eikun sarjamurhaamaan!

Proosaa Turusta

Luin Riku Korhosen esikoisteoksen Kahden ja yhden yön tarinoita. Korhonen kirjoitti sen 2003 ja nappasi Hesarin esikoiskirjapalkinnon. Kirja kertoo kahdella sanalla määriteltynä turkulaisista ihmiskohtaloista. Lähiöllä on suuri rooli teksteissä, jotka "muodostavat huikean mosaiikin", kuten takakannessa kriitikko toteaa.

Kirjasta jäi hieman omituinen olo. Ensinnäkin: se on aivan törkeän hyvin kirjoitettu. Jokainen lause on taidonnäyte. Korhonen on kertojana ilmiömäinen. Mutta: kuin kiusatakseen laistani pidempien tarinoiden ystävää, hän lopettaa upeat tarinansa kuin seinään heti kun ne alkavat toden teolla kiinnostaa! On totta, että tekstit muodostavat jonkinlaisen mosaiikin, mutta Korhonen on niin ylivoimainen henkilöhahmojen luoja, että näistä hahmoista haluaisi lukea enemmän kuin ne muutamat sivut joiden jälkeen Korhonen useimmiten jo siirtyy johonkin muualle.

Minä pyydän Riku: kirjoita seuraavaksi rehellinen romaani!

Olin tyttö nimeltä Jorma

Sarjassamme tiesittekö että...

...suomessa on kolme naisraukkaa, jotka kantavat nimeä Jorma (lähde: Väestörekisterikeskuksen nimipalvelu). Tasan ei käy onnenlahjat. Voitteko kuvitella nämä naiset esittäytymistilanteessa? Pienen hymynkareen vastapuolen suupielissä joka ikinen kerta? Tiedon siitä, että keskustelukumppani tulee seuraavan viikon ajan kertomaan kaikille tavanneensa naisen nimeltä Jorma? Saunassa lapsesi näkisi äitinsä Jorman ja vasta vuosia myöhemmin ymmärtäisi, miksi naapurin setä nauroi asiaa vedet silmissä useamman minuutin ennenkuin isällä paloi käämit.

Avauspostaus

No niin, olihan sitä siinä jo. Noo, moikka!