Sunday, December 3, 2006

Sunnuntaileffa: Lucky Number Slevin


Sunnuntain krapulaleffaksi sattui tällä kertaa keskimääräistä parempi valinta: Paul McGuiganin ohjaama ja Jason Smilovicin kirjoittama Lucky Number Slevin. Ovela, hauska ja jännittäväkin. Mainiota viihdettä siis. Mutta pitääkö vieläkin jokaikistä elokuvaa, jossa on ronskinpuoleista väkivaltaa ja nokkelaa sanailua, verrata Tarantinoon?

Omaksi suosikkihahmokseni leffassa nousi Mykelti Williamsonin esittämä hönö gangsterin juoksupoika Sloe.

Jos katsotte filmin, katsokaa myös ekstrat. Siellä on hauskoja poisjääneitä pätkiä. Ohjaajan skottimongerruksesta en ymmärtänyt juuri mitään mutta väliäkös tuolla, jos mies kerran hallitsee elokuvan kielen näin hienosti!

6 comments:

Anonymous said...

Mähän sanoin! Sama huumorikin näemmä puree. Nauroin samaa heppua ihan ääneen kikattaen. Sinänsä kiusallista hiljaisessa elokuvateatterissa...

Pekka Eskimo said...

Katsoin elokuvan. en ekstroja. elokuvasta en pitänyt, ehkä olin vähän huonolla elokuvatuulella, mutta jotenkin ei jaksanut kiinnostua. tuttua tuonlajityypin elokuvan kikkailua se pitkälti oli.

Herra Unkka said...

Joskus tällaiset toimintajännityskomedia -pläjäykset vaan onnistuvat viihdyttämään. Kuten nyt kohdallani. Monesti näissä käsikirjoitus tuntuu hieman paperinmakuiselta, tällä kertaa ei. En osaa sitä sen kummemmin analysoida... Tuskin muistan kuvaa enää viikon päästä, mutta eipä tarvitsekaan!

Anonymous said...

En ymmärrä miksi ihmiset tykkäävät Tarantinon väkivalta elokuvista. Kill bill oli aivan käsittämättömän huono elokuva ja silti siitä tykätään. Mikä siinä väkivallassa tai elokuvissa väkivallan takia viehättää. Aseet ja miekat kiehtovat näemmä monia.

-M-

Herra Unkka said...

Kill Bill taisi olla suureksi osaksi kunnianosoitus Tarantinon ihailemalle kung-fu -kulttuurille. Itse pidin Kill Bill vol. 2:sta selkeästi enemmän kuin avausosasta. Vol. 1 oli pitkälti pelkkää tappelua, ja se ei jaksanut kiinnostaa. Väkivalta on muutenkin se tylsin osa Tarantinon leffoissa. Parasta on huumori ja elokuvan muodon suvereeni hallinta.

Pekka Eskimo said...

Minäkään en pitänyt Kill billeistä. ne oli ikävää väkivaltaestetiikkaa ja elokuvateknistä kikkailua. henkilöihin ei syntynyt suhdetta eikä tarinaan kiinnostusta. kyllä tarantinon aikaisemmat on parempia, vaikka nekin mielestäni yliarvostettuja.